Автор: Романова Татьяна Ивановна

Gu lähenöy 80 vuottu, kui Ruskei Armii piästi piirin vihažniekois, Anuksen sugupolven filiualan ozanottajat da kirjaston ruadajat ajeltih Videlen, Pižin da Suarimäin hieruloih Muston matkat-ohjelman hantuzis. Jo oli pietty kolme mustomatkuo: 21.sulakuudu Sammatukseh, 19.oraskuududu Videleh, 26.oraskuudu Pižih da Suarimäih.

Videles

Videleh tulduu myö ezmäzikse kävyimmö kylän kirikköh. Sil aigua sie piettih sluužbua, kudai oli omistettu pravosluavnoin naizien päiväle. Sen jälles myö siirryimmö kylän školah. Sie meidy vastai Irina Stepanova. Gu tänäpiän oli Pionieroin päivy, školas musteltih sidä aigua. Opastajat valmistettih runoloi, omistettuloi pionieroile. Yhtes lapsienke myö pajatimmo sen aijan pajoloi. A gu meijän joukos oldih rahvas, kudamil puutui nuorete olla pionieroinnu, myö hyväl mielel pajatimmo da mustelimmo omii lapsusvuozii.

Vastavuksel tuli Videlen školan ezmäine vožatoi Nina Stepanovna Jakovleva, kudai ruadoi lapsienke 53 vuottu. Häi hyväl sanal musteli omii nevvojii Lybov' Jakovlevna Piven' da Zinaida Nikolajevna K'uršunovua. Nämmä naizet azuttih ylen äijän hyvytty Anuksen piirin Pionieroin organizatsiele. Myös Nina Stepanovna saneli mittuine kuldaine elaigu oli školas sil aigua. Videlen lapset ajeltih Leningruadah da sie Avroran laival heidy otettih pionieroikse. Äijy hyvytty lapset ruattih hierun eläjile, autettih vahnoile, opittih omua ozua kaikenmoizis aktsielois da kilvois. A mi oli pietty školapruazniekkua, ni mustua ei sua. Kai nämmä hyvyöt suadih suuren merkin da vuonnu 1972 Videlen školan pionierukunnal oli annettu Mihail Rozenšteinan nimi. Školal sil aigua oli Eino Rahjan nimi.

Nina Stepanovna sanoi, gu häi yhtes opastajienke kirjutti pionierukunnan aigukirjan. Hyvä oli aigu da lapset opastuttih olla ižänmuansuvaiččijinnu. Irina Stepanovna saneli, gu Videlen škola yhtyi Ezmäzien liikeh suureh ruadoh, kudamua ven'akse sanotah Dviženije pervih. Tämä nygyaigaine kehitys on samanmugaine kui pionieroin organizatsii da opastau lapsii olla hyvinny da toimekkahinnu ristikanzoinnu.

Myös meijän joukole oli ozutettu školan gorničču. Se oli avattu vuonnu 2006. Täh on kerätty 92 karjalastu vehkehty. Erähät vehkehet annettih Suurimäin hierun eläjät. Täs myö kuundelimmo midä ennevahnas karjalazet ruattih, mittumat nerokkahat oldih da midä maltettih.

Jälles oli pietty ekskursii školan saldatoin kunnivozualas. Pidäy sanuo, gu täh on kerätty äijy histouriellistu materjualua Suuren Ižänmuan voinah, veteruanoih da omamualazieh nähte.

Sit Irina Stepanova yhtes školan opastajienke piettih meile ekskursiedu hieruu myöte. Myö kävyimmö kaččomah mustopaččahii. Pidäy sanuo, gu Videles on nelli mustopažastu, kuduat ollah omistettu Suuren Ižanmuanvoinan saldatoile da 1919 vuvven piästäjile, kuduat ei laskiettu karjalan muale suomelazii interventoi. Ezmäzikse myö kävyimmö mustopaččahalluo, kudai vuonnu 1961 oli pandu komunuaroin mustokse. Hyö annettih omat henget, vaigu ei laskiettu suomelazii omal mual vuonnu 1919. Täl mustopaččahal voibi nähtä Videlen hierun miehien sugunimii. Yksi heis on Gavrilov Mihail Sem'onovič - ukko Jekaterina Gavrilovan, kuulužan runonpajattan. Vuonnu 2010 mustopačas oli restauriiruittu.

Sit myö sirryimmö Meidy täs on 1242 saldattuo – mustomerkillyö. Se on omistettu Ruskien Armien saldatoile, kuduat piästettih vuonnu 1944 Anuksen muadu vihažniekois, kuoltih da oldih pandu Videlen muah. Vuozinnu 1957-1959 täh oli pandu vie saldattuo, kuduat oldih löytty Videlen rinnal. Kaikiedah täh on pandu muah 1358 saldattuo. Myös joga vuottu täs pietäh Muston vardoičusvuoruo. Sen aigua nostetuttuloi muaspäi saldattoi pannah muah tämän mustomerkin rinnal. On nostettu 298 Ruskien Armien saldattuo, oli tovestettu saldatoin da oficieroin 67 nimie. Vuonnu 2015 mustopačas oli restauriiruittu. Mustomerkin paikal on pandu myös pačas Videlen veteruanoile. Se oli todevutettu eläjien avul.

Myös Videles on olemas desantoile omistettu mustopačas. Se oli pandu vuonnu 1959. Se mustoittau 1919 da 1944 vuozien tapahtumii, konzu meijän desantu piästi Videlen muadu vihažniekois. Täs kivilöile seizou matrossu. Net kivet tuodih hierun eläjät, školan opastajat Luadogan rannalpäi.

Lopukse myö vie kävyimmö Luadogan rannale, kus seizou mustokivi. Kiveh on kirjutettu: "Täl paikal 27 päivänny kezäkuudu vuonnu 1919 oldih tuldu desantat da saldatat, kuduat hävitettih suomelazii interventoi".

Pižis da Suarimäis

Ylen hyvä ekskursii oli pietty Pižin da Suarimäin hieruloih. Pižis meijän joukko azetui mustokompleksalluo, kudai on azetettu hierun vahnan kalmiston paikal. Täh kuuluu kolme objektua. Täs ollah Pižin piämiehen Vasilii Jakovlevič Jefimovan kalmu, saldatoin kalmu, kuduat kuoltih Rahvahienvälizen voinan 1918-1922 v.v. aigua da Ruskien Armien saldatoin kalmu, kuduat kuoltih Suuren Ižänmuan voinan 1941-1944 v.v. aigua. Vaigu yksi nimi on tunnettu: Karlov Ivan Gavrilovič, kuoli vuonnu 1941.

Anuksen sugupolven filiualan johtai Margarita Prohorova saneli mittumat suuret bojut oldih da mittumat voimakkahat lujutukset oldih täs azuttu kolmen vuvven aigua, konzu Anuksen piiri oli suomelazien vallas. Vaigu nimi ei auttanuh, konzu meijän armii suurien bojuloinke rubei piästämäh mualoi vihažniekois. Galina Fedulova mustoitti, gu on olemas moine starinu, gu piästämizen aigua, Ruskien Armien saldatoilluo tuli vahnu starikku valgien parrenke da sanoi: "Älgiä ammukkuo hierun puoleh, sie ollah rahvas". Sanoi dai hävii. Hieruh tulduu saldatat kyzeltih, kembo on se starikku, ken kävyi bojun aigua saldatoilluo. Hierun rahvas vastattih, gu vikse se oli Adrian Ondrusovskii. Gu niken hierulazis ei käynnyh saldatoilluo, kaikin peityttih. Saldatoin kuvan myö se oli ihan pyhä Adrian Ondrusovskii.

Suarimäih lähtijes myö seizatuimmo mustopaččahalluo, kudai on azetettu hierun mäin alahan. Täs meidy vuotti Lydmila Andropova. Häi saneli, gu mustopačas on omistettu 272 ammundudiviziele, kudai 23 päivänny kezäkuudu vuonnu 1944 katkoi vihollizien puolistuksen. Nelli ristikanzuo suadih täs bojus Nevvostoliiton muanivomiehien nimet. Suarimäis oldih suuret bojut. Vaigu kolme koidu jäi seizomah hierus, kai oldih poltettu. Lydmilan kodi, kudai jäi hänele vie tuattoloin tuattolois, jäi seizomah, gu heijän kois oli suomelazien štuabu. Sidä ei koskiettu.

Suarimäih tulduu meidy vuotettih lugupertis. Lydmila Andropova saneli hierun histouries. Hieru oli azetettu vuonnu 1814. Sil aigua hierun rinnal olijois suolois kaivettih raudua. Hierus oli seppy- da rauduvaletustevolližus. Täs azuttih jadroi. Vie nygöigi voibi löydiä tevolližuksen jälgii. Vuonnu 1873 Suarimäis eli 201 ristikanzuo. Oli 30 hebuo, 54 lehmiä da 70 tostu kodielättii. Vuonnu 1873 hierus oli srojittu kirikkö. Vuonnu 1939 se oli riičitty. Kirikön alužin säilyi nygyaijassah. Hierun rahvahil on himo nostua sen kohtal časounu. Jälles voinua hierus kazvatettih ruistu, nižuu da pelvastu. Hierus ainos eletäh nelli perehty. Kezäl eläy enämbi, gu tullah kezämökiseläjät.

Suarimäin TOSan johtai Lybov' Mihailovna Zaharova saneli meile midä hyö ruattih hierun hyväkse projektoin avul. A ruattu on vägi tukku. TOSu oli perustettu vuonnu 2019. Ezmäzikse vuonnu 2020 hierus pandih kundoh vahnan kaivon, kudai on hierun alahan da sinne vie pidäy piästä. Myös sinävuon kohendettih hierun dorogan. Vuonnu 2022 eläjät kirjutettih toizen projektan da sen avul pandih hyvän mehuannillizen kaivon ihan hierun keskes. Nygöi vezi hierus on kogo vuvven, ni talvel ei kylmä. Vuonnu 2023 oli kirjutettu kolmas projektu, kudaman avul hyö srojittih lugupertin. Huonuksis on azuttu kai midä pidäy ristikanzale lugijes da huogavujes. Pidäy vie azuo hyvät pordahat da ubornoi pihal nostua. Duumain kai pluanat todevutetah, gu hierulazil on himo da dielo käzis palau.

Kui oli hierus perustettu TOSu, ruvettih eläjät pidämäh pruazniekkoi. Pruazniekoin innostajannu on Lydmila Andropova. Häi kirjuttau pruazniekkuillaččuloin scenuariet, hierulazet yhtytäh da avutetah niilöi vediä. Uuzi vuozi, Voiton päivy, Muston tuohus, Hierun- Kezä-, Syvyspruazniekat ei mennä siiriči hierun eläjii. Ainos yhtes da viegi lapset da vunukat yhtytäh täh dieloh.

Sie uuzis huonuksis meidy syötettih, juotettih. Vahnin hierun eläi Mark Lazarevič lugi oman runon, kudai on omistettu hierun eloksele. Lydmila Aleksandrovna vedi kilvan, kudaman aigua myö mustelimmo Suuren Ižänmuan voinan erähii tapahtumii.

Lopukse meile oli ozutettu iče hieru. Myö kävyimmö Aleksandr da Lydmila Andropovoin kodimuzeih. Iče kodi on ku muzei, gu sil jo on enämbi saduo vuottu. Kodi oli srojittu vuonnu 1870. Heinysarual on kerätty vahnuo karjalastu vehkehty, ongi täs harvinaistu ezinehty. Jo läs 10 vuottu kodimuzein ižändät Lydmila da Aleksandr pietäh ekskursieloi da hyväl mielel ozutetah kaikkie midä on muzeis. Sanellah ennevahnastu hierun elaigua. Duumis on panna kundoh kangaspuut da ruveta kudomah poloviekkoi. Kodimuzei ruadau keviäs sygyzyssäh.

Matku loppih, mieles jiädih duumat: "Kui hierun eläjät ehtitäh azuo nenga äijän kaikenmostu ruaduo hierun hyväkse da vie gostiigi otetah vastah? Konzubo hyö eletäh ičekse?" Vie häi ogrodad ollah. Hieruu myöte kävelles, kaikin ihaloitettih koin pihoin čomevuttu. Nengomas kunnos hieruine on, ga ni sanuo ei sua. Se pidäy nähtä. Vikse hierun hyväkse ruates ristittyöt eletähgi ičekse. Dai ruates huogavutah. Eihäi nareko sanota: "Ruavottah ei ole ozua".                                                                                                                 

Фотогалерея

назад